Jyväskylässä huhkitaan pitkää päivää | Banssi

Banssin blogi

Jyväskylässä huhkitaan pitkää päivää

Julkaistu 8 lokakuu 2015
Tommi-Nikkila

Eräs syyskuinen yhteyspäällikön työviikko Jyväskylässä:

Maanantaina kello pärähtää klo 04.45 soimaan, edessä on rakennustyömaavierailu 140 kilometrin päähän Jyväskylästä. Paikalla on oltava viimeistään klo 07.00, jotta uudet työntekijämme pystyvät aloittamaan työnsä asianmukaisissa varusteissa, jotka olen heille luvannut toimittaa. Käytännössä päivä sujuu työmaalla työntekijöiden asioita hoitaessa, työmaahan tutustuessa ja asiakkaan kanssa palaveeratessa. Välillä puhelin soi ja otan tilauksia vastaan muilta asiakkailtamme ja laitan vireille heidän tilaustensa täyttämisen.

Päivään mahtuu myös muilla asiakkailla olevien työntekijöidemme asioiden hoitoa. Päivän aikana otan monta puhelua Jyväskylän HR-konsultin Samulin kanssa, joka toimistolta käsin hoitaa asioita eteenpäin. Yhdessä Samulin kanssa kartoitamme tilannetta, missä mennään minkäkin tilauksen kanssa. Kotiin saavun ”työmatkalta” klo 17.30 ja teen vielä muutamia asioita työkoneella, joka muutenkin kulkee lähes poikkeuksetta aina mukanani.

Tiistaina sitten herään pienessä syysflunssassa, mielessäni oli käydä muutama tunti toimistolla tekemässä töitä ja järjestelemässä asioita HR-puolen kanssa. Eihän sieltä toimistolta mihinkään muutamassa tunnissa kuitenkaan päässyt, asioita oli nimittäin hoidettavana vino pino ja tilauksia tuli päivän mittaan lisää – jo olemassa olevien lisäksi. Viimeisimmät tilaukset tulivat klo 15 jälkeen ja seuraavana päivänä tulisi kolmen uuden työntekijän aloittaa työt. Lupauduin hoitamaan tilaukset sillä varauksella, etteivät työntekijät välttämättä ihan aamusta ole vielä töissä. Tyyliini ei kuulu luvata asiakkaalleni koskaan liikoja, vaan kerron avoimesti, mikä tilanne on ja että yritämme parhaamme. Kaksi työntekijää saimme valmiiksi siten että he ”aloittavat” työt aamulla ja yksi vasta seuraavana päivänä. Lyhyt visiitti toimistolla vierähtikin iltakahdeksaan asti. Illalla oli väsynyt mutta tyytyväinen olo, kun sai täytettyä asiakkaiden toivomukset ja samalla työllistettyä muutaman ihmisen.

”Aloittavat” työntekijät olivat edellisessä kappaleessa heittomerkeissä, koska keskiviikkona klo.7.03 puhelin soi ja toista eilen valitsemaamme työntekijää ei näkynyt työpaikalla! Useiden tavoitteluyritysten jälkeen hänet tavoitin, oli kuulemma nukkunut pommiin. No kerrankos sitä sattuu, tuumin, mutta siitä ei tässä tapauksessa tainnut olla kyse. Seuraavana aamuna sama homma toistui ja arvatenkin sen työntekijän kohdalla hänen työnsä jäivät noihin kahteen päivään. Varmasti mukana oli vähän huonoa tuuria ja sattumuksiakin, mutta yksinkertaisesti ei vaan voi myöhästyä uudesta työpaikasta kahtena ensimmäisenä aamuna. Itseäni harmitti työntekijän ja myös asiakkaan puolesta tuo kyseinen tapahtuma. Tuollaisissa, onneksi harvoissa tapauksissa, tulee itselle ikävä olo, kun asiat eivät menekään niin kuin kaikki osapuolet toivovat. Uskokoon ken tahtoo, mutta henkilökohtaisesti toivon, että jokaisella suomalaisella olisi vakituinen työpaikka! Keskiviikko sujui pääasiassa tilauksia hoitaessa, asiakastapaamisissa ja toimiston työvaatevaraston täydennyksiä hakiessa.  Iso osa työajastani kuluu myös työntekijöidemme töiden jatkumisien kartoittamiseen ja työaikakirjausten seurantaan. Jyväskylässä meillä on ollut viime ajat sellaiset viitisenkymmentä työntekijää päivittäin töissä ja heidän asioista huolehtimiseen on pyhitettävä aikaa.

Torstaina pikkuisen taustalla ollut flunssa nosti lämmön päälle, ja suuntasin toimistolle vain hakemaan tietokoneen virtajohdon. Työpäivä sujui pitkälti kotisohvalla puhelimen ja tietokoneen jakaessa vankkumatonta huomiotaan. Yksi isompi ja kiireellisempi tilaus tuli iltapäivällä, kun asiakkaamme ilmoitti hänen aikataulunsa kiristyneen ja tarvitsi viisi uutta työntekijää maanantaista eteenpäin. Eipä tarvinnut miettiä mihin aikaani perjantaina käyttäisin.

Perjantaina heti aamusta ryhdyin yhdessä HR-henkilön kanssa hoitamaan tuota kiireellisempää tilausta ja onneksemme meillä olikin aika hyvä tilanne työntekijöidemme suhteen ja saimme kaikki viisi hoidettua aika kivuttomasti maaliin. Kuunvaihde on meille aina kiireinen, kun työntekijöidemme palkka- ja laskutuskatkot ovat kuun vaihteessa. Onnekseni olin pystynyt valmistelemaan niitä muiden hommien ohessa jo pitkin viikkoa ja tällä kertaa palkkojen ja laskujen tarkistus sujuivatkin suhteellisen nopeasti. Kotiin pääsin lähtemään perjantaina jo klo 15.30 lähetettyäni ensin viikkoraportin Banssin pääkallopaikalle PK-seudulle siitä, miten meillä täällä Jyväskylässä viikko oli oikein sujunut.

Tässä oli pientä pintaraapaisua minun arkityöviikostani, töissähän olen pitkälti 24/7 johtuen työpuhelimesta, joka on vain pidettävä päällä, jotta työntekijämme tavoittavat tarvittaessa meidät. Ja saattaa jollain asiakkaallakin olla joskus asiaa jopa viikonloppuisin. Työstäni pidän välillä valtavasti ja noin joka toinen päivä olen taas valmis eroamaan tehtävästäni. Ehkäpä urheilutaustastani johtuen tykkään vaan niin paljon semmoisesta työstä, jossa ei ole tasapaksua puurtamista ja tunteet menevät vuoristorataa, kuten urheilussa oli tapana. Suurimmat onnen tunteet saan työssäni siinä vaiheessa, kun joku työntekijämme vakinaistuu jollekin asiakkaallemme, unohtamatta kuitenkaan niitä hetkiä, kun joku nuori raapustaa innoissaan elämänsä ensimmäiseen työsopimukseen nimensä. Koen auttavani työssäni lukuisia ihmisiä elämän eri vaiheissa ja se oli suurin syy miksi yleensäkin tälle alalle jäin.

Nöyrä kiitos lukuhetkestä ja pidetäänhän lippu korkealla jatkossakin! :D

 Banssi Henkilöstöpalvelut

 Yhteyspäällikkö

 Tommi Nikkilä

Miten voisimme auttaa teidän yritystänne?

Sovi tapaaminen kanssamme.

2016 © Banssi Henkilöstöpalvelut | Internetsivut Fulmore Oy